sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Vesivehmaan Jenkkaa ensi rakkauden kanssa

Edellisen kerran kerroin neulatyyny Ruskan testeistä. Oli pakko seurata arvoja, koska Ruska on nartuistani ainoa, jolla on kokonaisen vuoden väli juoksuissa, ja taisi mennä vielä muutaman päivän ylikin. Seuraavan kerran Ruska sitten lähentelisi jo viiden vuoden ikää, joten se olisi jo vähän vanha ensisynnyttäjäksi.
Keskiviikkona sitten saatiin neljännen testin tulos (arvot nousivat tosi hitaasti). Tiistain arvo oli sitten jo sitä luokkaa, että lääkäri ehdotti vierailua sulhasen luokse Vesivehmaalle.
Ajettiin Toivon luokse. Toivo olikin todellinen herrasmies, ei mitenkään tyrkyttänyt itseään vaan lähestyi kauniilla leikkiinkutsulla. Ruska puolestaa oli täysin valmis, se käänsi häntäänsä ja työnsi peppunsa ihan Toivon nenän eteen - varsinainen "Puskaleena",  ei ole kukaan nartuistani noin häpeämättömästi käyttäytynyt, Seita mumminsa tosin aikanaan käänsi peppunsa kun vain koiran näki, muttei ihan sentään suuhun tupannut sekään. Astutus ei ensimmäisellä kerralla onnistunut, siinä pohdittiin kummassako on vika, vai onko kummassakaan ja luvattiin palata seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä Toivo oli vieläkin vähemmän kiinnostunut, vaikka Ruska tuppasi peppuaan taas häntä sivussa suorastaan silmille. Ruvettiin jo miettimään varaurosta, joka Katin mukaan oli varsinainen sikailija, eikä lupaa kyselisi. Ajettiin lähellä asuvan uroksen luokse ja se kyllä yritti, muttei sekään onnistunut. Ruska suorastaan raivostui kun se uros ei ollutkaan hänen ensirakkautensa Toivo. Ruska antoi äijän kuulla kunniansa,  hyökkäsi kohti, raastoi turkista ja näytti tosiaan ETTEI TÄMÄ OLE HÄNEN PENTUJENSA TULEVA ISÄ! No koska kumpikaan uros ei ollut onnistunut, kääntyi syy Ruskaan. Se ei joko ollut valmis tai sen juoksu ei tulisikaan kunnolliseksi. Mietittiin jo keinosiemennystäkin, mutta peruttiin se onneksi. Kun kyse oli ensikertalaisista, eikä muutenkaan keinosiemennys ole suositeltavaa, minusta koirien pitää astua normaalisti. Ajettiin taas parit tunnit kotiin - Onneksi !
Sillä seuraavana päivänä hain Toivon kodistaan salaiseen tapaamispaikkaan metsään laavulle ja Ruska osoitti selvästi, että tämä on SE OIKEA ! Ensin ne molemmat juoksivat ja leikkivät keskenään, näytti jo siltä, ettei kumpikaan ollut kiinnostunut. Sitten Ruska vaan käänsi peppunsa Toivolle, pani hännän sivuun, Toivo hyppäsi ja siinä se oli - kaikessa rauhassa kunnon kaunis astuminen, eikä meidän Katin kanssa tarvinnut mitenkään osallistua alkutouhuihin, itse osasivat kääntyäkin kiinni jäätyään. Siinä me sitten halattiin tätä morsiusparia ja tunnustan, että itkin. VOI MITEN TOIVONKAAN SEN ONNISTUNEEN !
Jos astutus nyt onnistui ja meille vauvoja syntyy, on selvää, että siitä tulee Vesivehmaan Jenkka-pentue ja nimet sen mukaan:
Tytöille olen löytänyt musiikillisia nimiä, mm Seiskarin kaunis Siiri, Savotan Sanni, Suhmuran Sandra ja Saariston Sirkka, sopisi myös Savonmuan Hilma, siinä kun on tuo tämän pentueen järjestyksestä kertova alku S-kirjain. Pentue syntynee juhannuksen tienoilla, joten Saarenmaan Valssi voisi sopia morsiusvalssiksi ja pojalle taas Säkkijärven Polkka, Sörkän Sälli (katupoikalaulusta)ja kun minulla on ollut tapana aina laittaa emän nimi yhden pennun roiseksi nimeksi niin, voisihan se olla vaikka Satumaan Ruska. Nyt vaan odotellaan muutama viikko, sitten mennään ultraan ja tiedetään, onnistuttiinko.Ja sitten taas odotellaan .







tiistai 19. huhtikuuta 2016

Ruskasta on tulossa neulatyyny

Tänään käytiin taas viikonlopun ja maanantaitauon jälkeen progetestissä. Tämän testin tuloksen saamme vasta huomenna, verinäyte matkaa Kuopioon laboratorioon ja tulos lähetetään sähköpostiin. Tämä tulos sittten lienee ratkaiseva, jos siis ei selvää nousua ole tapahtunut, saanen heittää toiveet pentueesta.
Jos joku ihmettelee, miksi Ruska parasta otetaan niin kovasti näytteitä, kerron. Minulla on ollut 16 pentuetta, enkä milloinkaan ennen ole testiä katsonut tarvitsevani, enkä ole tarvinnutkaan, ollaan juostu sulhoksi toivotun uroksen luona niin monta kertaa, että onnistuu.
Mutta Ruska onkin erikoistapaus. Sillä on hyvin pitkä juoksujen väli. Epäilin myös etten tätä juoksua ehkä heti huomannut, oli kirpputorilla, missä vapaaehtoisena häärin, huutokauppaviikko, enkä ehtinyt tai edes muistanut peppua kokeilla. Vasta sunnuntaina muistin ja sieltähän se toivomani punainen väri kädelle solahti. En siis tiennyt, oliko se sunnuntai ensimmäinen, toinen vaiko jo kolmas tai neljäs päivä ja siksi valitsin testin. Toivotun Toivo-sulhasen luo kun on matkaa sen verran, ettei sitä eläkeläinen koviin moneen kertaa huristele.
Ruskan äidin Quibuksen kanssa eivät astutusyritykset sen toisella kerralla onnistuneet ollenkaan, joten nyt halusin tyttärensä kanssa olla varma, pian tulee jo ikäkin ensi synnyttäjälle vastaan.
Tämä oli sitten jo neljäs testikerta, kolme edellistä kertoivat hieman progetason nousun nopeudesta, tai siis hitaudesta tässä tapauksessa ja tämä tauon jälkeen otettu testi sitten siitä, onko toivoa saada Toivoa sukutauluun, sen takana kun on omia vanhempia linjojani.

Teippitassuinen tyttö metsässä

Tämänpäiväinen testi oli vähän tavallisuudesta poikkeava. Ruskalla on samanlaiset suonet kuin minulla, ne siis karkaavat neulan alta sukkelaan. Edellisillä kerroilla on kaikki mennyt kuitenkin kerralla putkeen, mutta tänään ei. Ensin hikoili nuori hoitajatyttö ja metsästi suonta, vaihtoi jalkaa ja parturoi toistakin (onneksi Ruskalla karvaa riittää), toisenkin jalan suonet vetäytyivät piiloon, vaihdettiin hoitajaa, muttei hänkään onnistunut. Minuako jännittivät, en tiedä. Sitten haettiin ammatikseen kymmenen vuotta pistänyt hoitaja ja putki tuli täpötäyteen kertapistolla. Ruska oli koko ajan varsin rauhallinen, ihan kuin isoisänsä Nero, jolle sai lääkärissä tehdä toimenpiteen kuin toimenpiteen helpolla. Kerran yksi lääkäri sanoikin, että "ilmeisesti se antaisi vaikka leikata päänsä pois, jos olisi pakko".
Kyllä Ruskakin käyttäytyi hienosti, mutta se tiesikin, että mamman taskussa on herkkuja ja antoi hoitajakin sille kissan nameja. Ruska näytti liikuttavasti pikkupotilaalta metsässä juostessaan kun molemmissa jaloissa oli keltainen iloinen teippiside ja sideharsotuppo. Kyllä se hieman muuten kukkoili Seita-mummolleen ja Riitulle metsässä kun oli päässyt yksin mamman kanssa "kauppaan". Nyt vaan odotellaan ja peukutetaan.
.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Pentuja odotellessa, odotellaan testituloksia

Pitkästä aikaa meille taas suunnitellaan pentuja, mutta mutta neiti Ruska antaa odottaa juoksuaan ja nyt kun se vihdoin on alkanut, nousee progesteroni arvo tosi hitaasti. On otettu verikokeet jo muutamaan kertaan, mutta näyttävät arvot nousevan tosi hitaasti.
Ruskalla olisi ihana musta mies sulhaseksi. Toivo eli Karvarallin Poppaskonsti kantaa geeneissään myös minun vanhojen linjojeni ominaisuuksia ja mikä ihaninta Toivo tuo niin mieleeni isoisoisoäitinsä Amelie-Sofien, joka muutenkin on periyttänyt itseään tosi monen sukupolven yli sekä ulkonäöllisesti että värinsä puolesta, tuo musta väri tuntuu olevan niitä häviäviä värejä.
Toivolla on jopa sama rintakehänväritys kuin esiäiti Ameliella
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI48498/12&ReknoE=FI47829/12
Kuten sukutaulusta näkyy Amelie-Sofie on Ruskan isoäiti, vaikkei se värityksestä niin näykään, vai voisiko leikillisesti sanoa rintakarvojen siirtyneen päälaelle väritykseksi.     

Nyt sitten vaan testaillaan progearvoja ja päätetään milloin on se OIKEA hetki, vai tuleeko sitä ollenkaan, sekin on otettava huomioon. Tänä keväänä ovat monet juoksut myöhästyneet tai olleet vain pikkupyrähdyksiä ilamn todellista hedelmöittymisen mahdollisuutta. Toivotaan ja odotellaaan rauhassa. Ruska ei milloinkaan ole ollut juoksujensa kanssa nopea, eikä suolen toiminnassakaan, sillä on ihan mahdottoman kestävä seurapiirirakko, saatta olla pissaamatta pitkän päivän. Nyt kyllä merkkaillaan senkin edestä. Ainoa suolen toimintaan ja isoäiti Amelien viittava seikak on kyky imuroida ruoka salamannnopeasti kupista sisäänsä.